Teksti: Pentti Tapio, eläinlääkäri

Amerikkalainen tutkija H. Renshwan julkisti jo vuonna 1975 tapaus-selostuksen kuinka eräs irlanninsetterinpentu sairastui toistuviin infektioihin. Tutkimus kohdistui veren valkosoluihin, eritoten sen yhteen osaryhmään, ns. neutrofiilisiin soluihin. Tutkija havaitsi näiden toiminnassa häiriöitä. Niiden elimistölle vieraiden partikkeleiden tuhoutumiskyky oli puutteellinen. Myöhemmin 70-luvulla
tehtiin joukko testiparituksia ja havaittiin sairauden olevan resesiivisesti perinnöllinen.

Pennut syntyvät keskimäärin normaaalia pienempinä ja ne kasvavat huonosti. Ne sairastuvat hyvin aikaisessa vaiheessa erilaisiin infektioihin mm. napa-, nielurisa- ja ihotulehduksiin. Yleensä pennut ovat saaneet em. oireihinsa antibioottihoitoa jo ennen 8-12 viikon ikää, jolloin niillä tavallisesti ilmenee ientulehdusta, raajojen arkuutta, suurentuneita imusolukkeita, korkeaa kuumetta, väsymystä ja ruokahaluttomuutta. Oireiden vaikeusaste voi luonnollisesti vaihdella. Toisinaan koirat tuntevat kivuloisuutta koko ruumiissa ja juuri kivun takia niillä saattaa olla jopa suuria vaikeuksia pysytellä pystyssä.

Röntgnologisesti on havaittu paksuuntumia mm. kallon ja raajojen luissa. Verimuutoksista voidaan mainita valkosolujen määrän lisääntyminen ja niiden muodolliset muutokset. Antibioottihoidon johdosta pentujen tila yleensä väliailaisesti paranee, mutta säännöllisesti tila pahenee lääkehoidon loputtua.

Kliiniset oireet ovat siis tyypillisiä, ennen kaikkea ientulehdus, lisääntynyt syljeneritys, paksuuntunut alaleuka, kivuntunne suuta avatessa sekä muutokset raajojen luissa. Valkosolujen korkea lukumäärä tukee diegnoosia.

Kasvattajien on hyvä tietää, että harvoin vain yksi pentueen pennuista sairastuu ja että sairastapauksen ilmaantuessa pennun molemmat vanhemmat ovat oireettomia sairauden kantajia.

Koska kyseessä on ns. resessiivinen periytyminen, tilastollisesti kahden oireettoman kantajan pariutuessa 25 % pennuista on sairaita. Vaikka tämä ei luonnollisesti aina pidä paikkaansa tarkastaltaessa yksittäistä pentuetta, voidaan odottaa että normaalikokoisessa pentueessa on sairastuneita on enemmän kuin yksi.

Kasvattajien ja pentujenostajien, jotka epäilevät ko. sairautta pennussaan olisi käännyttävä rodun jalostusneuvoston puoleen.

Lainattu Kanakoirakerho-Hönsundssektionen ry:n vuosikirjasta.
Upsalan yliopistossa tehdään tutkimustyötä, jotta löydettäisiin menetelmä, jolla voidaan todeta sairauden kantajat.

Sairaus periytyy resessiivisesti. Sairaan pennun vanhemmat ovat siis kantajia. Todennäköisyys (riski), että sairaan pennun terveet pentuesisaret ovat kantajaia, on 66,66 g. Vastaava todennäköisyys, että pennun isovanhemmat ovat kantajia on 50 %. Todennäköisyys, että tunnetun kantajan muut pennut kuin kyseessä oleva pentue ovat myös kantajia, on 50 %.

Meillä ei ole aihetta paniikkiin. CLAD on asia kaikkien muiden jalostuksessa huomioon otettavien asioiden lisäksi. Ruotsalaisten tutkijoiden mielestä pohjoismaiden irlanninsetterikanta on ollut ilmeisen vapaa tästä riesasta, ja se on tullut tänne tuontikoirien mukana.

Svenska kennelklubben ylläpitää rekisteriä todetuista CLAD-tapauksista. Toistaiseksi todettuja kantajia näiden listojen mukaan ovat seuraavat urokset:

Allegro 543387/83
Bolands Flying Falcon S49933/85H
Fearnley Warlord S55593/90
Gaybrons The Maestro S51200/86H
Moanruad Sapphire S26688/86H
Tactic´s Illusion Of Crown Point 531949/87

ja nartut:
Belinda 537039/81
Bonbons Irish Silver Bird 535989/84
Crown Point´s Pearles Of Passion 538483/87
Crown Point´s Stephanie Of Tactic 512436/86
Eel Garden´s Belle Bridget 552438/86
Red Tail´s Ofelia 561459/84

"Suomen-pentueesta" (Gayborns The Maestro S52100/86 H - Anna SF13148 /84 X*) pentuja ei ole virallisesti todettu CLAD-tapauksiksi, mutta kaikki oireet viittaavat CLADiin. Samoin kun vertaillaan sukutaulua Ruotsissa CLADiin menehtyneiden koirien sukutauluun, on melko varmaa että "Suomen-pentue" on myös yksi CLAD-pentue.

Itseasiassa CLAD-kantajia on nytkin 26 yksilöä, tosin vain puolet (13) niistä tunnetaan täysin. Sillä ei pidä unohtaa, että CLAD-kantajan ainakin toinen vanhemmista on CLAD-kantaja!

Kun molemmat olettamukset yhteenlasketaan (13 varmaa CLAD-kantajaa, 26 arveltua CLAD-kantajaa ja kai (2) CLAD-kantajien vanhempaa, niistä sukutauluista joista ei yhteistä "tekijää" löydy) CLAD-kantajia olisi 41.

Teksti lainattu Irlanninsettereden Tuki jäsenlehdestä.