PUNAVALKOINEN IRLANNINSETTERI
IRISH RED & WHITE SETTER

Alkuperämaa: Irlanti

KÄYTTÖTARKOITUS: Punavalkoinen irlanninsetteri on mitä sopivin kumppani ja ystävä niin kotona kuin metsälläkin. Se on alun perin kehitetty kenttäkoiraksi ja rotumääritelmää tulee tulkita pääasiassa siitä näkökulmasta. Kaikkien ulkomuototuomareiden tulee arvostella rotu ennen kaikkea käyttötarkoitusta silmälläpitäen.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Irlanninsetteri on luultavasti ollut nykyisen kaltainen jo 1600-luvun loppupuolella. Irlannin ulkopuolella ei juurikaan ole tiedetty kahden eri irlanninsetterirodun olemassaolosta. Näistä punavalkoinen on melko varmasti vanhempi. Johdonmukaisen ja valikoivan jalostuksen tuloksena saatiin aikaan yksivärinen punainen setteri. Irlanninsettereiden tullessa näyttelyihin 1800-luvun puolivälin jälkeen niiden oikeasta väristä oli paljon epätietoisuutta. Punainen setteri oli 1800-luvun loppuun mennessä käytännössä täysin syrjäyttänyt punavalkoisen, josta oli tullut niin harvinainen, että sen luultiin hävinneen sukupuuttoon. 1920-luvulla rotua alettiin elvyttää. Vuoteen 1944 mennessä rodun kanta oli vahvistunut siinä määrin, että rodulle perustettiin oma yhdistys, ja nykyään punavalkoisia irlanninsettereitä näkee jo huomattavassa määrin Irlannin näyttelyissä ja kenttäkokeissa. Nykyinen järjestö The Irish Red and White Setter Field & Show Society perustettiin vuonna 1981. Yhdistyksen työn tuloksena rotu on vakiinnuttanut asemansa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Punavalkoinen irlanninsetteri kilpailee menestyksekkäästi kenttäkokeissa muiden seisovien lintukoirarotujen kanssa, ja rodun piirissä onkin jo useita käyttö- ja muotovalioita.

YLEISVAIKUTELMA: Voimakas, tasapainoinen ja sopusuhtainen, ei kömpelö, mieluummin roteva kuin kevyt. Punavalkoinen irlanninsetteri on kehitetty ensisijaisesti kenttäkoiraksi, mikä nimenomaan on huomioitava rotua arvosteltaessa.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Aristokraattinen, valpas ja älykäs. Lempeä ja ystävällinen, silti päättäväinen, rohkea ja tulinen. Punavalkoinen irlanninsetteri on hyvin ystävällinen, luotettava ja helposti koulutettava kanakoira.

PÄÄ: Leveä suhteessa runkoon.

KALLO-OSA: Kaareutunut; niskakyhmy ei ole korostunut kuten punaisellairlanninsetterillä.

OTSAPENGER: Selvä.

KUONO-OSA: Kuiva ja neliömäinen.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Leuat ovat keskenään yhtä pitkät tai lähes yhtä pitkät. Säännöllinen hampaisto; ihannepurenta on leikkaava, tasapurenta hyväksytään.

SILMÄT: Tumman pähkinänruskeat tai tummanruskeat, pyöreät ja hieman ulkonevat. Vilkkuluomi ei ole näkyvissä.

KORVAT: Silmien tasolle ja taakse kiinnittyneet, tiiviisti pään myötäiset.

KAULA: Kohtalaisen pitkä, hieman kaareutunut ja hyvin lihaksikas, mutta ei liian paksu; ei lainkaan löysää kaulanahkaa

.RUNKO: Vahva ja lihaksikas.

SELKÄ: Vahva ja hyvin lihaksikas.

RINTAKEHÄ: Syvä; kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.

HÄNTÄ: Kohtalaisen pitkä, ei ulotu kintereen alapuolelle, tyvestä vahva, kapenee ohutta kärkeä kohti; ei saa näyttää nyörimäiseltä. Hännän asento on selän tasolla tai sen alapuolella.

RAAJAT: Lihaksikkaat, jäntevät ja vahvaluustoiset.

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat, jäntevät ja vahvaluustoiset.

LAVAT: Selvästi viistot.

KYYNÄRPÄÄT: Vapaasti liikkuvat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

RANTEET: Vahvat.

KÄPÄLÄT: Tiiviit ja varpaiden välistä runsaskarvaiset.

TAKAOSA: Leveä ja voimakas. Takaraajat ovat lonkasta kintereeseen pitkät ja lihaksikkaat.

POLVET: Hyvin kulmautuneet.

KINTEREET: Matalat, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

VÄLIJALAT: Kohtalaisen pitkät ja vahvat.

KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät.

LIIKKEET: Ravissa askel on pitkä, vetävä, hyvin eloisa, tyylikäs ja tehokas. Pään asento on korkea. Takaraajojen liike on vetävää ja sulavaa, työntö on voimakas. Eturaajan askel on pitkä ja matala. Raajojen liikkeet ovat edestä ja takaa katsottuina yhdensuuntaiset, eivät ristiinastuvat eivätkä kerivät.

KARVAPEITE

KARVA: Etu- ja takaraajojen takaosassa sekä korvien ulkoreunassa on pitkät, silkkiset ja hienolaatuiset hapsut. Karva on kohtalaisen pitkää kyljissä ja rintakehän sekä kaulan alaosassa, joissa se muodostaa röyhelön. Kaikki hapsut ovat suoria ja sileitä, eivät kiharia, lievä laineikkuus on sallittua. Häntä on runsashapsuinen. Muualla karva on lyhyttä ja ihonmyötäistä, ei kiharaa.

VÄRI: Valkoinen pohjaväri, jossa selvärajaisia ja yksivärisiä punaisia läiskiä. Kummankin värin tulee olla erittäin kirkas ja kiiltävä. Pilkutus, mutta ei kimoväritys, on sallittua kuonon alueella, käpälissä, eturaajoissa kyynärpäihin asti ja takaraajoissa kintereisiin. Muualla kimoväri, pilkutus ja täplikkyys ovat hylkääviä virheitä.

KOKO

SÄKÄKORKEUS: Uroksen toivottu säkäkorkeus on 62 - 66 cm, nartun 57 - 61 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

VAKAVAT VIRHEET: Rotumääritelmästä poikkeava säkäkorkeus.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; kivesviat.Vaikkakin pilkutus, ei kimoväri, on sallittua kuonon alueella, käpälissä, eturaajoissa kyynärpäihin saakka ja takaraajoissa kintereisiin, muualla kimoväri, pilkutus ja täplikkyys ei ole lainkaan toivottua ja on hylkäävä virhe.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.