Tervetuloa Tanskaan! Emäntämme Elin Søndergaard toivottaa iloisena ja ystävällisenä matkalaiset tervetulleiksi suoraan ruokapöytään tanskalaisen lounaan kimppuun. Olimme tulleet valmistautumaan Tanskan gordoninsetterikerhon (DGSK) pääkokeeseen eli Hovedprøveen.

Emäntämme Elin Søndergaard loihti hienot puitteet kokeeseen valmistautumiselle.

Kevätkoekäytäntö
Toisin kuin meillä Tanskan seisovien kanakoirien rotujärjestöt järjestävät vuoden päätapahtumat keväällä. Maalis-huhtikuun taitteessa kahden viikonlopun aikana eri rodut starttaavat eri puolilla maata omissa yhdistetyissä koe- ja näyttelytapahtumissaan. Koestartteja kertyy jopa yli tuhat.

Tällä kertaa DGSK:n tapahtuma järjestettiin Keski-Jyllannissa, tarkemmin Hagebrossa. Kyseessä oli todellinen suurtapahtuma, sillä startteja oli kolmen päivän aikana toista sataa, ja paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki Tanskan tämän hetken parhaat koirat olivat paikalla. Todellinen jalostuksellinen suurkatselmus!

Keväällä linnut ovat pareissa ja levittäytyneet maastoon tasaisesti omille reviireilleen. Tästä syystä kokeissa ei juurikaan näe tyhjiä eriä. Ammunta hoidetaan luonnollisesti starttipistoolilla, kun taas syksyn voittajaluokan kokeet sekä käyttökokeet (brugsklasse) ovat verellisiä ja vastaavat meikäläistä käytäntöä brittiläisten kanakoirien puolella.

Tanskassa myös voittajaluokan koirat kisaavat Hovedprøvessa avoimessa luokassa tavoitellen ykköspalkintoa. Tämä ykköspalkinto tarkoittaa pääsyä matsaamaan avoimen luokan parhaan koiran tittelistä, mikä on todella suuri kunnia-asia. Voittajaluokan koirat nostavatkin avoimen luokan tasoa. Tämä vaikeuttaa hieman "tavallisen" avoimen luokan koiran menestymistä kokeessa.

Kevätkokeessa ohjaajat voivat keskittyä linnun pudottamisen sijaan koiran edesottamuksiin. Toki meilläkin kanakoiran kouluttaminen maastossa on sallittua metsästyslain mukaan ympäri vuoden tietyin edellytyksin, mutta kokeiden järjestäminen on mahdollista käytännössä vain metsästysaikana. Vuoden merkittävin koerumba on kaikissa muissa Fennoskandian maissa keväisin.

Valmistautuminen
Matkustaminen Tanskaan Ruotsin läpi vaatii melkoista rokotus-, testi- ja lupaviidakon läpikäymistä. Ensi kesänä tähän on kuitenkin luvassa hieman helpotusta. Aavistuksen keveämpi mutta joskin arvokkaampi vaihtoehto on matkustaa lautalla Saksaan ja sieltä edelleen Tanskaan. Kustannukset nousevat aikamoisiksi niin koiran kuin matkustamisenkin vuoksi, joten parin päivän takia reissuun ei kannata lähteä.

On turha kuvitella, että täältä hyvilläkään koirilla noin vain mennään Tanskaan ja hoidetaan homma kotiin. Moni on kokeillut ja karvaasti pettynyt. Jo pelkästään tanskalaisten koirien hakuvauhti on sellainen, että parihaussa ei aivan heikkojuoksuinen koira pärjää.

Ennen starttia on päästävä treenaamaan ja valmistautumaan kokeisiin. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys Tanskassa. Hyvät suhteet tekevät eetvarttia ja jollei niitä jo ole, on niitä syytä alkaa luomaan aikamoisella tohinalla.

Treenimaastot poikkeavat meikäläisistä maaliskuun lopun maastoista.
Peter Pedersen ja Jukka treenimaastossa.

Aivan oma lukunsa on sitten kevätlintujen käsittely. Toisaalta linnut ovat kesyjä ja käyttäytyvät kokolailla eri tavoin kuin talviset teeret, riekot ja metsot koto-Suomessa. Tuntuman hakuun on pakko varata muutama päivä ennen kokeita, muuten takamatka tanskalaisiin koiriin muodostuu suhteettoman pitkäksi jopa gordoninsetterille. Kevätpeltopyyt ovat kuitenkin pareina niin levottomia, että painautuvat vain lyhyen aikaa ja jo kohta juoksevat alta pois kaula pystyssä kuin keilat. Siinä vaaditaan talviselta koiralta melkoisesti nerviä…

Meille Keski-Suomen lumien keskeltä tulleille ei kenttähaku ja kevätlintujen käsittely luonnollisestikaan ollut reissun alussa aivan tanskalaisten tasolla, mutta pienen treenisession jälkeen eroa kurottiin kiinni pitkin harppauksin. Kokeissa koirillamme oli virtaa tassuissa jo kotitarpeiksi. Suuret kiitokset kuuluvat isännillemme Flemming Østergaardille, Elin Søndergaardille ja Peter Pedersenille sekä Ásgeir Páll Júlíussonille, jotka mahdollistivat harjoitusmaastot ja hoitivat kokeiden paperisodan.

On melko välttämätöntä saada alle jonkinmoinen treenisessio, mikäli mielii kokeissa korkeammille palkinnoille. Upottavan lumen keskeltä lähteneelle koiralle jo pelkästään juokseminen avoimella kentällä ylöspäin hyppimisen sijaan vaatii pienen totuttelun.

Tanskassa pelloilla on tavattoman paljon kontiaisten multakekoja. Siellä esiintyy hyvin viljalti myös "pitkäkorvaisia kontiaisia", jotka puuhailevat mielellään porkkanamaassa. Näiden ja puskista sinne tänne poukkoilevien kauriiden kanssa voi koiralla ja ohjaajalla olla aluksi hieman erilainen näkemys siitä, kuinka tilanteessa oikein tulisi toimia. Vielä kun koemaastot tuntuvat usein olevan vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä, täytyy koira olla hallittavissa - tai muuten voi käydä ikävästi.

Kokeissa
Tanskalainen kanakoiraväki on leppoisaa ryhmää. Kokeita seuratessa ei tule aika pitkäksi, sillä tarinaa riittää molemmin puolin kielimuuria. Ruotsin hallinta tietenkin helpottaa tilannetta, mutta varsin hyvin tulee juttuun perinteisellä oxfordin murteella. Kokeissa ja harjoituksissa vallitsee muutenkin rento viilinki.

Viehättävä yksityiskohta koepäivän aluksi on lipun nostaminen salkoon ja jahtitorven soittaminen. Peter Rafaelsenin tyylinäyte.

Kevätkokeiden tanskalaisista koirista huomaa ensimmäiseksi sen valtavan juoksukunnon, joka juuttien koirilla on. Toki heillä on ollut koko talvi aikaa virittää kenttähakua kuosiin, mutta silti juoksuvauhti on vähintään sillä tasolla, mitä parhailla meikäläisillä syksyisin - rodusta riippumatta. Erät olivat melko pitkiä ja niitä ei sitten lukumääräisesti kovin monta päivää kohti tarjottukaan.

Erittäin mukavana käytäntönä on se, että jokaisen kierroksen päätteeksi tuomarit antavat kritiikin koirien suorituksista. Useimmat tuomarit jopa jokaisen erän jälkeen. Flemming Østergaard antamassa palautetta erästä.

Sikäläiset harjoittelevat hyvin paljon pelkästään peltopyillä ja pyrkivät tällä pitämään kenttähaun kunnossa. Tanskassa arvostetaankin hakutyyliä paljon, ja hyvällä kouluhaulla on erittäin suuri merkitys. Suomessa hyvää kouluhakua näkee nykyisin valitettavan harvoin brittiläisillä kanakoirilla. Suuret tanskalaiset pellot ovat omiaan korkealuokkaisen kenttähaun harjoittamiseen ja esittämiseen.

Eväät syödään puoliltapäivin maastossa ja yllättäen pääosan menusta muodostavat voileivät. Tanskassahan voileipä tarkoittaa lisukeröykkiötä, jonka alta ehkä voi leivänpalankin hahmottaa. Tämän komeuden kun saattelee oluen kera kurkusta alas, on loppupäivässä tekemistä. Tanskalainen vieraanvaraisuus hakee varmasti vertaistaan

Retkeläiset tauolla.

Ohjaaminen on Tanskassa paljon meikäläistä aktiivisempaa. Paikalliset kollegamme ohjaavat koiriaan näköjään rodusta riippumatta reippain ottein eikä äänivaroja ja raajojen liikeratoja ole rajoitettu millään tavoin. Näin he saavat koiransa kulkemaan upeaa kuviota ja tarkastamaan strategisesti tärkeät maastonkohdat. Huonokuntoisen ohjaajan on turha edes startata, koska kokeissa ohjaajilla (ja koeryhmällä!) on menemisen meininki. Koirat ovat todella laajahakuisia sekä kovavauhtisia ja ohjaajatkin ovat omaksuneet osan tästä tyylistä.

Aktiivista ohjausta á la Kristian Thomsen.

Keskiverto gs-mies Suomesta jää hetkessä pääjoukosta ihmettelemään, että kukahan koiraani oikein ohjaa ja oliko aivan välttämätöntä laittaa tämä uusi hieno goretex-asu päälle... Joskus vaikuttaa siltä, että ohjaajat eivät edes oikein ole tuomarin käsissä, mutta on myönnettävä, että koirien haku on meikäläistä tasokkaampaa. On kuitenkin muistettava, että koiran on suhteutettava haku maaston mukaan. Maassa maan tavalla!

Tyhjää seisovia koiria näkee usein. Sama koira voi seisoa jopa pari kolme kertaa tyhjää yhden erän aikana. Tätä ei tunnuta pitävän niin karkeana virheenä kuin Suomessa. Toki on ymmärrettävää, että tällaisella lintutiheydellä on maastossa paljon tuoreita jälkiä, mutta näin metsästäjän näkövinkkelistä moinen meno kummastuttaa.

Säestäminen on vältämätöntä, sillä Tanskassa kaikki kanakoirat hakevat kokeessa parihakua. Koirat tuntuvatkin säestävän hyvin herkästi jopa makaavaa seisontaa. Troldmarkens Applaus seisoo peltopyitä, säestämässä Åens Daffy.

Lintujen väliinjättö rankataan raskaaksi virheeksi. Jo yksikin väliin jäänyt peltopyypari vie herkästi mahdollisuudet korkeille palkinnoille ja yleensäkin jatkosta. Samoin lintujen häviäminen paritoverille jo laatuluokissa - voittajaluokassa tie nousee nopeasti pystyyn.

Reissun anti
Helposti herää kysymys: miksi lähteä tällaiselle matkalle? Näinkin pienessä metsästyskoirarodussa kuin gordoninsetteri on Suomessa, on turvauduttava ulkomaisten urosten käyttöön siitoksessa ja tuotava pentuja riittävän jalostuspohjan saavuttamiseksi. Perinteisesti tässä on turvauduttu muihin Pohjoismaihin. Tulosten perusteella uroksen valinta olisi helppoa, mutta mikä tahansa tunturikiitäjä ei ole ehkä paras valinta Suomen pusikoihin… Tämä sama tilanne koskee kaikkia kanakoirarotujamme.

Ei liene mitään parempaa tapaa hankkia tietoa tietyn maan koira-aineksesta kuin tämän kaltainen reissu. Koirista selviää lukuisa joukko asioita luonnollisestikin vasta, kun olet koiran käytännössä nähnyt. Hovedprøvessa saatiin samalla kertaa arvokasta tietoa koirien työskentelystä kentällä ja ennen kaikkea tietoa koirien luonteista.

Lisäksi voitiin arvioida ulkomuotoa eri tilanteissa, mutta myös puolueettoman tuomarin näkemyksinä. Tämän kaiken näkemämme jälkeen tuntuu melko hataralta arvioida ulkomaisia koiria pelkän sukutaulun ja palkintolistan perusteella. Tositoimissa tulee julki niin miellyttäviä kuin vähemmän mieluisia yllätyksiä. Tässä vinkki myös kotimaisille koetapahtumien järjestäjille: samalle viikonlopulle voi kokeen lisäksi järjestää myös näyttelyn.

Käyttökoirien oikea tarkoituksenmukainen ulkomuoto on myös tärkeää. Hovedprøven hienoa antia on tapahtuman yhteyteen järjestetty rotujärjestön erikoisnäyttely. KKK-HHS ry:n gordoninsetterijaoksen puheenjohtaja Juha Mäkinen esittää koiraansa Vividus Hanskia ykköstuloksen arvoisesti.

Jalostustiedon kartuttamisen kannalta matka oli erittäin arvokas ja melko hyvällä omallatunnolla voi sanoa, että nyt gordoninsettereiden jalostustoimikunnan käsitys Tanskan nykykoirien jalostusarvosta on melko hyvällä tasolla. Kaiken kokemamme perusteella ei voi kuin suositella tämäntyylistä retkeä itsekullekin kanakoiraharrastajalle vaihteluksi tavallisten metsästys- ja koereissujen lomaan.

Knæk og bræk! Kotimatka voi alkaa. Toivottavasti näemme pian uudestaan - ehkä jo ensi vuonna kanakoirien MM-kisoissa Tanskassa.

JK. Reissu meni omien koirien kannalta paremmin kuin etukäteen osattiin toivoa. Koirien tuloksina mm. yksi Suomen ja Tanskan muotovalio, kenttäkokeiden ykköstulos (historian ensimmäinen tulos täysin suomalaiselle gordonille kotimaan rajojen ulkopuolelta), näyttelyn paras narttu sertin kera sekä runsaasti lintujenkäsittelykokemusta. Isännille paljon hyvää mieltä ja elämäniloa arvokkaan tietopuolen kera. Ja ennen kaikkea lukuisia uusia ystäviä ja arvokkaita suhteita Tanskan gordoninsetterimaailmaan.

Menestys ja isot pytyt sekoittavat helposti gordoninsetteriharrastajan pään!

(Ekipage 2/2004)