Gordoninsetteri on ollut Suomessa hyvin harvalukuinen, mutta yleistynyt 1990-luvulla. Maamme ensimmäisissä kanakoirakokeissa vuonna 1893 esitettiin tohtori G. Schnitt´in omistama gordoninsetteri Nori. Siitä lähtien niitä nähtiin koetilaisuuksissa yli vuosisadan vaihteen. Sen jälkeen gordoninsetteri puuttui lähes täysin kokeistamme aina 1980-luvulle saakka.

Nykyisin gordoneita rekisteröidään vuosittain noin 50. Syynä gordoninsetterin yleistymiseen on sen kauniin ulkomuodon lisäksi rodun metsästysominaisuuksien kehittyminen. 1800-luvun lopun näyttelyinnostuksen myötä menetettiin ulkomuotojalostuksessa metsästysominaisuuksia, mutta ne saatiin palautettua määrätietoisen jalostustyön ansiosta.

Gordoninsetterit sopivat loistavasti metsästykseen. Hyvän kontaktinpidon ansiosta sen arvostus suomalaisten metsästäjien keskuudessa kasvaa jatkuvasti. Gordoninsetterit voivat metsästää karuissa maastoissa ja ankarissa sääolosuhteissa. Tämän vuoksi esimerkiksi Norjassa se on nopeasti noussut eniten rekisteröidyksi kanakoiraroduksi. Siellä näitä hyvin ankarissa tunturiolosuhteissa tapahtuvaan riekon metsästykseen hyvin soveltuvia koiria rekisteröidään noin 1000 vuosittain ja gordoninsetteri kuuluu kymmenen eniten rekistöidyn koirarodun joukkoon.

Rodun tyypillisiä ominaisuuksia

Harvaa jos tuskin mitään toista metsästyskoirarotua kuin gordoninsetteriä on kiitetty kirjallisuudessa niin paljon älykkyydestä ja uskollisuudesta. Se tunnetaankin yhteistyöhaluisena ja helposti koulutettavana rotuna. Gordoninsetterit voivat metsästää karuissa maastoissa ja ankarissa sääolosuhteissa. Erityisesti riekkojen ja metsälintujen metsästäjät ovat pitäneet sitä hyvin herkkävainuisena koirana, jolla on erityisen paljon taipumusta yhteistoimintaan. Erinomainen kontaktinpito ja hyvä työskentelyn sopeuttamiskyky erilaisiin maasto-olosuhteisiin tekee siitä hyvin suomalaisiin metsästysoloihin sopivan rodun. Rodun arvostus suomalaisten metsästäjien keskuudessa kasvaakin jatkuvasti.

Gordoninsetteri on monen mielestä klassisen kaunis koira. Kuten nykyisin koirajalostuksessa yleensäkin on tämänkin rodun osalla nähtävissä ulkomuoto-ominaisuuksia liioittelevaa jalostusta. Lähinnä tämä koskee kokoa, massiivisuutta sekä turkin määrää. Liian massiiviset koirat eivät enää pysty fyysisiltä ominaisuuksiltaan täyttämään seisovalle kanakoiralle asetettuja vaatimuksia. Toisaalta aivan keveimmät metsästyskoirat eivät enää ole rotumääritelmän mukaisia.

Gordoninsetterin alkuperäinen tyyppi on metsästyskoira ja ihannetyyppi lienee jossakin edellä mainittujen ääripäiden välimaastossa. Rotujärjestö pyrkii vastustamaan gordoninsetterin eriytymistä selkeästi kahdeksi eri tyypiksi. Esimerkiksi näyttelyissä korkeasti palkittavien koirien koon ei enää tulisi kasvaa eikä tyypin tulla raskaammaksi.

Gordoninsetteri on metsästyskoira. Tämä leimaa kaikkea sen käyttäytymistä. Pelkäksi seurakoiraksi sitä ei pitäisi ottaa. Gordoninsetteri vaatii aktiivisen sekä mielellään metsästävän omistajan. Luonteeltaan gordoninsetteri on rauhallinen; haukku- ja ärsytyskynnys on hyvin korkea. Gordoninsetteri on huomaamaton kotioloissa ja se sopiikin luonteensa ja käytöksensä vuoksi hyvin nyky-yhteiskuntaan ja lapsiperheisiin.