Oletko koskaan pohtinut minkä ikäisenä suomalaiskoirat jatkavat sukua, paljonko pentuja on pentueessa keskimäärin tai kuinka moni yleensä edes jatkaa sukua? Tai mikä on ”tosimiehen ikä”, kauanko ”vanha jaksaa” ja kuinka moni loppujenlopuksi onkaan ”tosimies”? Mikäli nämä asiat kiinnostavat, niin tässäpä sinulle vastauksia – esimerkkirotuna gordoninsetteri.

Tämän selvityksen pohjaksi on valittu 1976-2001 välisenä ajanjaksona syntyneet suomalaisten kasvattajien pentueet. Tai oikeammin ne isät ja emät, joita tarvittiin tuona ajanjaksona syntyneiden pentueiden tekemiseen. Ulkomaisista koirista on huomioitu ne, jotka ovat olleet mukana suomalaispentueiden tekemisessä ja siten tuoneet uutta verta pieneen populaatioomme. Sen sijaan koirien periyttämiskykyyn tai niiden tuomiin ominaisuuksiin ei ole puututtu, sillä se onkin sitten ihan oma tarinansa…

Suomalaiset kasvattajat ovat kasvattaneet valittuna vajaan 30 vuoden ajanjaksona yhteensä 374 Suomeen rekisteröityä gordoninsetteriä 57 eri pentueesta. Näin ollen suomalaisten gordonipentueiden keskikooksi tulee 6,6 pentua/pentue. Tosiasiassa pentuekoko on hieman suurempi, koska muutamia pentuja ei ole rekisteröity lainkaan Suomeen ja luonnollisesti jokunen pentu on kuollut pentuikäisenä ennen rekisteröintiä syystä tai toisesta. Suurimmassa pentueessa on pentuja ollut jopa 12 huiskuhäntää! Isojen pentueiden määrä on lisääntynyt 1990-luvun loppua kohti, mutta mitään ”kaunista” jakaumaa näin pienellä aineistolla ei saada (kuva 1).

Suomalaiskasvattajien pentueiden keskikoko 6,6 pentua / pentue.

Narttuja rekisteröidyistä on ollut 175 ja uroksia 199 (46,8% / 53,2%) eli uroksia syntyy suhteessa hieman enemmän. Hieman urosvoittoinen jakauma sukupuolten välillä taitaa olla suurimmalla osalla eläinlajeja. Urokset tuntuvat olevan halutumpia jahtikaveriksi, joten suhde on mukavasti ”oikein päin”.

Näiden 57 pentueen aikaansaamisen tarvittiin yhteensä 37 eri urosta ja 39 narttua, eli 18,6% uroksista ja 22,3% nartuista jatkaa sukua. Tosiasiassa luku on etenkin urosten osalla oleellisesti pienempi, sillä Suomessa käytetään paljon ulkomaisia uroksia ja siten urosten lukumäärä (osuus) kasvaa suuremmaksi, kuin mitä suomalaisten urosten osuus todellisesti on. Vain hyvin harva Suomessa asuva uros jatkaa gordoninsetteriden sukupuuta eteenpäin. Jalostukseen käytettyjen koirien määrä on kuitenkin ilahduttavan runsas ajatellen pientä populaatiota.

Narttujen keskimääräinen ikä synnyttämishetkellä oli 4 vuotta ja 6 päivää. Keskimäärin nartuilla oli 1,5 pentuetta (kuva 2). Vanhin synnyttänyt narttu oli synnyttämishetkellä hieman yli 7 vuotta ja nuorin vastaavasti vain 1 vuosi ja 3 kuukautta (kuva 3). Eniten jälkeläisiä on 40 pentua saaneella nartulla, määrä on 10,7% koko ajajakson pentumäärästä. Aikamoinen osuus populaatiosta yhden nartun jälkeläisillä!

Urosten (vaalea pylväs) ja narttujen pentuemäärät.

Urokset olivat vastaavasti keskimäärin 4 vuotta 4 kuukautta ja 15 päivää vanhoja pentujen syntyessä. ”Tosimies” on siis hieman yli nelivuotias virkeimmillään. Potkua löytyy hyvin pitkälle ajalle, sillä nuorin koira oli pentujen syntyessä viikon yli 10 kk ikäinen ja vanhin yli kymmenvuotias (kuva 3). Tämä sama pitkään pelittäminen on kyllä huomattu jo hihnan toisestakin päästä… Laskennasta puuttuu valitettavasti 8 pentueen isän ikä.

Keskimäärin uroksia on käytetty siitokseen kuten narttujakin 1,5 kertaa, mikä on todella vähän. Tämä selittyy – kuten edellä todettiin – sillä, että suuri osa pentueiden isistä ovat ulkomaisia uroksia ja laskennassa ovat mukana vain suomalaispentueet. Esimerkiksi aineistosta on osoitettavissa muutama uros, joilla on laskennassa pentuemääränä vain 1 tai 2, vaikka todellisuudessa pentueita on kolmisenkymmentä! Eniten jälkeläisiä omaavalla suomalaisuroksella on 56 jälkeläistä. Tämän D-lonkkaisen (!) uroksen jälkeläiset edustavat 15,0% tarkasteltavana ajanjaksona syntyneistä pentueista.

Urokset (vaalea pylväs) ja nartut ovat keskimäärin 4 vuotiaita pentujen syntyessä, mutta urosten ikäjakauma on huomattavasti laajempi.

Työttömyysluvut ovat meille mainiosti osoittaneet, että tilastolukuihin ei ole suoraan luottaminen ilman tarkempaa taustojen tarkastelua. Sama lainalaisuus pätee myös näihin esitettyihin lukuihin: tuloksiin vaikuttavat oleellisesti otoksen koko, tarkastelun lähtökohta ja laskentatapa. Tuleekin muistaa, että nämäkin luvut ovat vain yksi tapa tulkita ympäristöämme.

Lähde: gordoninsetterijaoksen tietokanta (laskennassa on huomioitu vain Suomessa rekisteröidyt koirat)

(Ekipage 1/2003)