Lonkkaniveldysplasia (HD eli Hip Dysplasia) on lonkkanivelen kehityshäiriö, jossa lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät sovi täydellisesti yhteen. Jo lievästi sairaissa ja löysissä lonkkanivelissä voi esiintyä kulumista, mikä voi johtaa nivelrikon syntyyn.

Lonkkaniveldysplasia on kvantitatiivinen ominaisuus, johon vaikuttaa suuri joukko geenejä sekä erilaiset ympäristötekijät.

Lonkkaniveldysplasia koirilla

Lonkkaniveldysplasia on koirilla yleinen, perinnöllinen sairaus. Se on ongelmallinen varsinkin suurikokoisilla roduilla, jotka ovat alttiimpia lonkkaniveldysplasialle kuin pienet ja kevyet koirarodut. Pahimmillaan reisiluu ei pysy lonkkamaljassa lainkaan ja tällöin vaiva haittaa koiraa siinä määrin, että eläin on lopetettava. Lonkkaniveldysplasia on ehkä eniten tutkittu koirien sairaus.

Lonkkaniveldysplasia alkoi yleistyä tietyissä koiraroduissa 1980-luvulla samoihin aikoihin kun kasvattajat alkoivat suosia takapäästään matalia koiratyyppejä. Todennäköisin syy onkin ilmeisesti asiantuntematon jalostaminen.

Samanaikaisesti lonkkamaljan ja reisiluun muodon kanssa voidaan tarkastella myös reisiluun pään ja lonkkamaljan epäsopivuudesta johtuvaa nivelrikkoa. Epäsopiva reisiluu saattaa hangata lonkkamaljan rustopinnan rikki, ja seurauksena on kivulias nivelrikko, joka saattaa pahoissa tapauksissa näkyä jäykkyytenä ja ontumisena. Nivelrikko kehittyy usein hitaasti, ja koiran lonkkien terveydentilaa ei voida arvioida luotettavasti ilman röntgenkuvausta.

Lonkkaniveldysplasian oireet tulevat esiin vasta pennun kasvaessa. Luovutusikäisestä pennusta ei voi varmuudella sanoa, tuleeko siitä terve aikuinen. Ensimmäiset oireet saattavat tulla esiin jo noin 5 kuukauden iässä, jolloin koiran ylösnousu ja liikkeelle lähtö voivat olla jäykkää. Muita oireita ovat haluttomuus liikkua, takaraajojen rajoittuneet liikeradat ja epänormaalit liikkeet. Lonkkanivelet voivat myös naksua, kun reisiluun pää tulee pois lonkkamaljasta ja naksahtaa takaisin.

Torjunta ja hoito

Lonkkaniveldysplasiaa torjutaan ottamalla siitoskoirien lonkkanivelistä röntgenkuvat, joista tietyllä tavalla mitataan lonkkamaljan syvyys ja arvioidaan muitakin kehityshäiriöitä. Euroopassa on käytössä Fédération Cynologique Internationalen antamat lonkkakuvien arvosteluohjeet, ja tulosten tulisi olla keskenään vertailukelpoisia. Indeksijalostuksessa huomioidaan muun muassa yksilön lähisukulaisten lonkkadysplasia tulokset ja pyritään poissulkemaan ympäristön vaikutukset, sillä ne eivät periydy. Suomalaisessa BLUP-indeksijalostuksessa koiran indeksiin vaikuttaa muun muassa koiran sukupuoli, ikä tutkimushetkellä, syntymävuosi, röntgenlausunnon antaja, koiran kasvattaja sekä pentue, johon koira kuuluu. Suomen Kennelliitto seuraa ja kirjaa lonkkakuvausten tuloksia ja muita perinnölliseksi katsottuja sairauksia ja vikoja. Suomessa monella rodulla on voimassa PEVISA-ohjelma (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), johon lonkkakuvaus kuuluu pakollisena tutkimuksena jalostukseen käytetyille koirille. Rotukohtaisesti on asetettu rajoja, millaisia koiria saadaan käyttää siitokseen ja miten niiden pennut voidaan rekisteröidä.

Dysplasia-aste voidaan määritellä lonkkakuvista. Kuvausta varten eläinlääkäri rauhoittaa koiran. Koira asetetaan selälleen ja koiran takaraajoja vedetään taaksepäin ja samalla koiran polvet käännetään ylöspäin. Röntgenkuvassa näkyy koiran lantio ja osa selkärangasta sekä reisiluista. Röntgenkuvia tarkastellaan FCI:n hyväksymällä asteikolla, joka kuvaa reisiluun pään ja lonkkamaljan yhteensopivuutta. Asteikko liukuu A:sta E:n. A tarkoittaa yksilöä, jolla on normaalit lonkkanivelet, B lonkat ovat lähes normaalit, C:n lonkissa on lievä dysplasia, D:n lonkissa on kohtalaisia muutoksia ja E:n lonkat ovat vaikeasti dysplaattiset. Lonkkanivelten arvioinnissa yleisarvosana määräytyy huonomman lonkan mukaan, jos koiran lonkat ovat eriparia, eli esimerkiksi vasen lonkka on A ja oikea C, koiran lonkkien yleisarvosana on C.

A/A lonkat

Lonkkaniveldysplasian hoito on useimmissa tapauksissa vain kivunpoistoa eri menetelmin. Hoidossa käytetään kipulääkkeitä, akupunktiota ja fysioterapian muotoja. Lonkkavikaisen koiran elämänlaatua voidaan parantaa huolehtimalla oikeanlaisesta ruokinnasta ja liikunnasta. Ylipaino varsinkin koiran kasvuiässä rasittaa koiran niveliä ja altistaa koiran dysplasialle ja nivelrikon kehittymiselle. Oikeanlaatuinen ravinto edesauttaa pentuaikana luuston normaalia kasvua: ruuan tulee sisältää oikeassa suhteessa kalkkia ja fosforia. Oireita voidaan vähentää tai jopa estää pitämällä koiran lihaskunto hyvänä. Jos lonkkavika kehittyy vaikeaksi, täytyy turvautua leikkaushoitoon. Eläinlääkäri voi yrittää kirurgisesti muokata olemassa olevaa lonkkamaljaa ja reisiluun päätä paremmin sopivaksi, tai asentaa lonkkaproteesin.

Usein D tai C lonkkaisia koiria ei käytetä jalostukseen, mutta joissain roduissa ne sallitaan.

Lähde: Wikipedia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lonkkaniveldysplasia)